*

Vellun punavihreä kupla Onko punaisen vastaväri vihreä?

Talouden syväkyykky

EK:n marionettihallitus, jota myös kolmen ässän hallitukseksikin kutsutaan, on tietoisesti ajamassa Suomen taloutta niin syvään kyykkyyn, että sieltä ei nousta ennen kuin useampi selkäranka on katkennut. Väkisinkin tulee mieleen että nyt kun oikeat sätkynuket on valtaan saatu, on aika putsata pöytä neljässä vuodessa ja seuraavat huolehtikoot jatkosta ja seurauksista. Tähän päämäärään näytetään pyrkivän elinkeinoelämän pyhällä kolminaisuudella; kiristys, uhkailu ja valehtelu.

Syöksyvän talouden korjaamiseksi tarjotaan leikkauksia vähätuloisilta, koulutuksesta ja työntekijöiltä, valtiontalouden tasapainottamiseksi ja työllisyyden nostamiseksi. Vaikutukset ovat suurin piirtein samat, kuin yritettäisiin sammuttaa tulipaloa pumppaamalla bensaa liekkeihin. Vähätuloisilta ja työntekijöiltä leikkaaminen on suoraan kulutuksesta leikkaamista, joka näkyy saman tien niin perushyödykkeiden kuin palveluidenkin kysynnän vähenemisenä. Kuten kaikki varmasti ymmärtävät, kysynnän väheneminen johtaa työvoimatarpeen vähenemiseen ja edelleen työttömien määrän, sosiaalimenojen ja valtiontalouden alijäämän kasvuun. Lääkkeeksi tarjotaan lisäleikkauksia valtiontalouden menojen karsimiseksi, jolloin negatiivinen kierre on osaltaan valmis.

Hallitus on sitoutunut talouden kurjistusohjelmaan ja sitä tullaan ajamaan hyvällä tai pahalla. Perinteinen yrityspatruuna-asenne, ”teet niin kuin sanon, tai itket ja teet” tuntuu olevan tämän hallituksen politiikan arkipäivää. Työntekijäosapuolen tulisi olla valmis ottamaan vastaan mitä tahansa, ilman pienintäkään kyseenalaistamista, vaikka kukaan ei oikeastaan tiedä mistä sovittaisiin ja mitä se lopulta tulisi tarkoittamaan. SSS –miesten tarjoama yhteiskuntasopimuskin olisi taannut pelkästään työntekijän toisen posken punotuksen, kun itse pääministerikin totesi sen olevan hyvä alku ja lisäsopeuttamistarpeen olevan välttämätön. Duunarin kääntäessä kiltisti toisenkin posken, olisi avokämmentä ollut tarjolla takuuvarmasti.

Taloutta pyörittää ostovoiman lisäksi säästämistarve. Samaan aikaan kun Euroopassa ostopäällikköindeksit ovat hienoisessa nousussa ja kansalaistenkin luottamus talouteen alkaa pikkuhiljaa olemaan positiivisen puolella, Suomessa rämmitään näiltä osin pohjamudissa. Marionettihallitukseen tarttunut EK:n mantra jatkuvista huonoista näkymistä ja lopunajan merkeistä alkaa kantamaan hedelmää. Jatkuva kansan pelottelu aina vain huonontuvasta taloudesta ja konkurssikypsästä valtiosta alkaa jo muodostumaan itseään toteuttavaksi profetiaksi.

Makrotalous on hyvin pitkälti riippuvainen yleisestä mielipiteestä, jonka alasajoon tämä hallitus on erityisesti panostanut. Jatkuvilla tuomiopäivän ennusteilla on saatu aikaan ilmapiiri, jossa sekin kansanosa jolla olisi varaa kuluttaa, säästää pahemman varalle. Edelleen kokonaiskysyntä laskee, suhdannenäkymät laskevat ja yritysten investointihalukkuus laskee. Yritysten kertyneet voitot jaetaan omistajille säästöön investointien sijaan. Näiltäkin osin kysynnän väheneminen johtaa työvoimatarpeen vähenemiseen ja edelleen työttömien määrän, sosiaalimenojen ja valtiontalouden alijäämän kasvuun. Tulevaisuus näyttää huonolta ja negatiivinen kierre on osaltaan taaskin valmis.

SSS -voimalle on myös muodostumassa vastavoima. Tänään on uutisoitu Lännen Median työmarkkinakyselystä, jonka mukaan SAK:n keskeisistä päättäjistä 88 ja STTK:n vastaajista 59 prosenttia kannattaa lakkoon ryhtymistä pakkolakien vastustamiseksi. Vaikuttaakin siltä, että tahtoa työntekijöiden oikeuksien puolustamiseen on sittenkin, eikä yleislakko tunnukaan enää nyky-yhteiskunnassa täysin mahdottomalta ajatukselta. Elinkeinoelämä luonnollisesti tulee tämän tuomitsemaan jyrkästi ja ehdottamaan lakko-oikeuden rajaamista, täysmääräistä korvausvastuuta ja muita ehdotuksia työntekijöiden ruodussa pitämiseksi.

Nyt onkin Sipilän hallituksen näytön paikka. Lähteekö hallitus väkisin runnomaan elinkeinoelämän teesejä läpi seurauksista välittämättä, vai pyritäänkö palauttamaan työmarkkinoille sopimuskulttuuri? Mikäli härkäpäisesti vain pusketaan eteenpäin läpät silmillä kuin ravihevonen konsanaan, karkaa Soinin hillotolppa aina vain kauemmaksi ja hallituksen hajoaminen saattaa olla ihan oikeasti realistinen vaihtoehto, mikäli kansaa ei saada riittävästi ruotuun lisäpelottelulla. Negatiivista kierrettä voidaan joko jarrutella tai kiihdyttää entisestään.

Hallituksen kasatessa omia voimiaan elinkeinoelämän kanssa, myös vähäosaiset ja työntekijät ovat kasanneet barrikadejaan ja tiivistäneet rivejään. Sipilällä on halutessaan mahdollisuus ryhtyä myös täysimittaiseen konfliktiin kansalaisten kanssa. Ammattiliittoja on pyritty kyykyttämään ja karsimaan työntekijöiden valtaa työmarkkinoilla. Suomen ja kansalaisten kannalta ehdottomasti tuhoisin negatiivinen kierre saataisiinkin syntymään ammattiliittojen murtamisella. Vuosikymmeniä kestänyt hyvinvointiyhteiskunnan rakentaminen, yhteiskuntarauhan saavuttaminen sekä ennakoitavien työmarkkinoiden saavuttaminen olisi rikottu kertasysäyksellä. Tilalle tulisi turvattomuutta, sekasortoa ja epätasa-arvoa. Suurimpina Suomen valtteina globaalisti olevat työrauha ja poliittisten olojen ennakoitavuus olisivat mennyttä, eikä tänne kylmään pohjolaan kukaan haluaisi investoida sitäkään vähää. Tämä tuskin on elinkeinoelämän tai marionettienkaan tavoitteissa.

Saattaa tietysti olla että elinkeinoelämä marionetteineen ei usko kierteen menevän näin pitkälle. Aivan mahdollista on, että EK:n kabineteissa pelataan upporikasta ja vielä rikkaampaa, köyhiähän ei näistä saa edes veroparatiiseja purkamalla. Oletuksena voikin olla, että kun valta on saatu kokonaan pääomalle jolle se kuuluukin, ei kansalaisista ole näiden vakaiden vuosikymmenten jälkeen vastustamaan auktoriteettia. Neljän vuoden aikana talouden romahdettua ja luokkayhteiskunnan palattua, voivat seuraavat hallitukset alkaa rakentamaan talouskasvua ja tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa. Tällöin pääomaakin voi palauttaa takaisin tähän köyhään valtioon, talouskasvun pitäessä huolen sijoitusten kannattavuudesta.

Vuosi 2016 tuleekin olemaan merkittävä suunnannäyttäjä. Kierre on valmis, mutta sen syvyyteen voidaan vaikuttaa. Palauttaako hallitus sopimusoikeuden niille keille se kuuluu vai juntataanko pakkolakeja väkisin läpi? Halutaanko säilyttää yhteiskuntarauha, vai lähdetäänkö murtamaan AY-liikettä? Ikäviä viitteitä näkyi vuoden viimeisinä päivinä, jolloin AKT haluttiin pistää ruotuun hinnalla millä hyvänsä, ehdottamalla kabotaasisääntöjen muuttamista. Toivottavasti tämä ei ollut linjanveto.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Mä en tiedä onko lakko nyt se oikea tie.. minusta voitaisiin ihan hyvin kokeilla.. leikataan palkkoja 10% ja 20% sivukuluista vaikkapa 3 vuodeksi.

Sitten pitää määritellä se tulos paljonko sillä pitää saada vastinetta sen ajan päätteeksi.Mikäli ei toteudu,niin palkat nousee takaisin sinne missä olikin ja pienituloisille vielä 5% korotus. Tiedän oikeastaan jo,että silloin muodostuu ongelmaksi se itkevä kuoro joka kertoo kaikki mahdolliset tekosyyt,mutta kuten sanoin..se on tulos tai tulot.

Pointti on siinä,että kyllähän kaikkea voidaan kokeilla.

Käyttäjän JairiPalonen kuva
Jairi Palonen

"SDP:n puheenjohtaja, valtiovarainministeri Antti Rinne tunnustaa ajaneensa taloudelliseen tilanteeseen nähden tyystin väärää palkkaratkaisua ay-pomona vuonna 2007. Jälkiviisaana hän katsoo kokonaisuutta uudessa roolissa kansakunnan rahakirstun vartijana. – Ostovoima olisi pitänyt hoitaa toisella tavalla. Ratkaisu oli liian kova siihen nähden, mihin tultiin vuonna 2009, Rinne arvioi valtiontalouden muutoksia.Vuonna 2007 tehtiin hänen mukaansa ratkaisu, jota ei voi kiittää. Palkankorotuslinja oli yhdeksän prosenttia."

Ei tarvi olla mikään talousoppinut, kun seuraa miten viime vuosien maltillisia palkkaratkaisuja on tehty, jaettavaa ei ole yksinkertaisesti jäänyt. Tämä ratkaisu oli pääsyy nykyiseen tilanteeseen, talous alkoi elää laskukautta, sitä "hyvää" ja "saavutettuja etuja" ei talous enään kestänyt, jouduttiin velkakierteeseen, joka on paisunut jo yli 100 miljardin. Moka tapahtui vielä Hallituksen sekä elinkeino EK:n puolelta, kun siihen ei vaadittu palkkojen sitomista yrityksien/vientiteollisuuden tulokseen, kuten nyt jälkikäteen on huomattu.

Tätä nyt kärvistellään rajuna työttömyytenä, ja hyvinvointi palvelujen purkamis talkoina, joka on rajuimmin kohdistunut työelämän ulkopuolella oleviin vähävaraisiin eläkeläisiin,joiden ostovoimaa on jatkuvasti heikennetty, sekä vanhusten hoitoketjuhin heikennyksiin.ym. korotuksina, joka vaikeuttaa jo arjen elämää kansalaisilla, jotka ovat joutuneet tai ovat työelämän ulkopuolella. Tämä näkyy myös yrityksien kannattamattomuutena , joka on nähty suurina irtisanomisina, ym. sosiaalisina ongelmina., joka tulee työttömyyden seurauksena.

On aivan sama 2003 jälkeen onko maassa ollut oikeisto tai vasemmisto pääministeri, tupot on hallituksien päätöksien ulkopuolella, kuten olemme kaikki huomanneet. Oikeudenmukaisinta olisi korjata vuoden 2007 virhe siellä missä se tehtiin, eli tupo pöydässä. Myös SDP:n sekä SAK:n valtapeli, tässä hallituksen yhteiskuntasopimus neuvottelussa näkyy mitä peliä käydään kansantalouden kustannuksella.

Toimituksen poiminnat